särkeminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
särkeminen (38)
- teonnimi verbistä särkeä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | särkeminen | särkemiset |
| genetiivi | särkemisen | särkemisten särkemisien |
| partitiivi | särkemistä | särkemisiä |
| akkusatiivi | särkeminen; särkemisen |
särkemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | särkemisessä | särkemisissä |
| elatiivi | särkemisestä | särkemisistä |
| illatiivi | särkemiseen | särkemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | särkemisellä | särkemisillä |
| ablatiivi | särkemiseltä | särkemisiltä |
| allatiivi | särkemiselle | särkemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | särkemisenä (särkemisnä) |
särkemisinä |
| translatiivi | särkemiseksi | särkemisiksi |
| abessiivi | särkemisettä | särkemisittä |
| instruktiivi | – | särkemisin |
| komitatiivi | – | särkemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | särkemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
särkemis- | |