särkeä

Suomi

Substantiivi

särkeä

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta särki

Verbi

särkeä (58-L) (taivutus)

1. hajottaa palasiksi

   Matti ja Maija särkivät ikkunan heittämällä siihen lumipallon.

2. olla kovassa tuskassa, tuntua hyvin kipeältä

   Hammastani särkee taas.

3. (audio- tai muusta signaalista) yliohjautua, aiheuttaa säröä

Ääntäminen

• IPA: [ˈsærk̟e̞æ]

Käännökset

1. rikkoa

Kts. rikkoa

2. olla tuskassa

englanti: ache ruotsi: värka

saksa: schmerzen, wehtun

Liittyvät sanat

• rikkoa, paloitella
• jomottaa, kolottaa

Synonyymit

• (tehdä kipeää) pakottaa

Johdokset

• verbit: passiivinen särkyä

Idiomit

• särkeä jonkun sydän aiheuttaa sydänsuruja jollekulle