särjettävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
särjettävä
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä särkeä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | särjettävä | särjettävät |
| genetiivi | särjettävän | särjettävien (särjettäväin) |
| partitiivi | särjettävää | särjettäviä |
| akkusatiivi | särjettävä; särjettävän | särjettävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | särjettävässä | särjettävissä |
| elatiivi | särjettävästä | särjettävistä |
| illatiivi | särjettävään | särjettäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | särjettävällä | särjettävillä |
| ablatiivi | särjettävältä | särjettäviltä |
| allatiivi | särjettävälle | särjettäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | särjettävänä | särjettävinä |
| translatiivi | särjettäväksi | särjettäviksi |
| abessiivi | särjettävättä | särjettävittä |
| instruktiivi | – | särjettävin |
| komitatiivi | – | särjettävine |