säntääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
säntääminen (38)
- teonnimi verbistä sännätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | säntääminen | säntäämiset |
| genetiivi | säntäämisen | säntäämisten säntäämisien |
| partitiivi | säntäämistä | säntäämisiä |
| akkusatiivi | säntääminen; säntäämisen |
säntäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säntäämisessä | säntäämisissä |
| elatiivi | säntäämisestä | säntäämisistä |
| illatiivi | säntäämiseen | säntäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säntäämisellä | säntäämisillä |
| ablatiivi | säntäämiseltä | säntäämisiltä |
| allatiivi | säntäämiselle | säntäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säntäämisenä (säntäämisnä) |
säntäämisinä |
| translatiivi | säntäämiseksi | säntäämisiksi |
| abessiivi | säntäämisettä | säntäämisittä |
| instruktiivi | – | säntäämisin |
| komitatiivi | – | säntäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | säntäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
säntäämis- | |