säkene
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsækeneˣ/
- tavutus: sä‧ke‧ne
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | säen säkene |
säkenet säkeneet |
| genetiivi | säkenen säkeneen |
säenten säkenien säkeneiden säkeneitten |
| partitiivi | säentä säkenettä |
säkeniä säkeneitä |
| akkusatiivi | säen säkene; säkenen säkeneen |
säkenet säkeneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säkenessä säkeneessä |
säkenissä säkeneissä |
| elatiivi | säkenestä säkeneestä |
säkenistä säkeneistä |
| illatiivi | säkeneen säkeneeseen |
säkeniin säkeneisiin säkeneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säkenellä säkeneellä |
säkenillä säkeneillä |
| ablatiivi | säkeneltä säkeneeltä |
säkeniltä säkeneiltä |
| allatiivi | säkenelle säkeneelle |
säkenille säkeneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säkenenä säkeneenä (säennä) |
säkeninä säkeneinä |
| translatiivi | säkeneksi säkeneeksi |
säkeniksi säkeneiksi |
| abessiivi | säkenettä säkeneettä |
säkenittä säkeneittä |
| instruktiivi | – | säkenin säkenein |
| komitatiivi | – | säkeneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | säkene- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
säen- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- säkene Kielitoimiston sanakirjassa