säikyttäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]säikyttäminen (38)
- teonnimi verbistä säikyttää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | säikyttäminen | säikyttämiset |
| genetiivi | säikyttämisen | säikyttämisten säikyttämisien |
| partitiivi | säikyttämistä | säikyttämisiä |
| akkusatiivi | säikyttäminen; säikyttämisen |
säikyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säikyttämisessä | säikyttämisissä |
| elatiivi | säikyttämisestä | säikyttämisistä |
| illatiivi | säikyttämiseen | säikyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säikyttämisellä | säikyttämisillä |
| ablatiivi | säikyttämiseltä | säikyttämisiltä |
| allatiivi | säikyttämiselle | säikyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säikyttämisenä (säikyttämisnä) |
säikyttämisinä |
| translatiivi | säikyttämiseksi | säikyttämisiksi |
| abessiivi | säikyttämisettä | säikyttämisittä |
| instruktiivi | – | säikyttämisin |
| komitatiivi | – | säikyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | säikyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
säikyttämis- | |