sähke

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sähke (48)

  1. sähkösanoma, telegrammi; telelaitoksen ja postin sähköisesti välittämä viesti, joka toimitetaan vastaanottajalle kirjoitettuna tai puhelimitse saneltuna
    Aikojen alussa, jo ennen puhelinta, ”sähkeitä” välitettiin lennätinverkossa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsæhkeˣ/
  • tavutus: säh‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sähke sähkeet
genetiivi sähkeen sähkeiden
sähkeitten
partitiivi sähkettä sähkeitä
akkusatiivi sähke;
sähkeen
sähkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi sähkeessä sähkeissä
elatiivi sähkeestä sähkeistä
illatiivi sähkeeseen sähkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sähkeellä sähkeillä
ablatiivi sähkeeltä sähkeiltä
allatiivi sähkeelle sähkeille
muut sijamuodot
essiivi sähkeenä sähkeinä
translatiivi sähkeeksi sähkeiksi
abessiivi sähkeettä sähkeittä
instruktiivi sähkein
komitatiivi sähkeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Erkki Reijosen vuonna 1929 käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

korusähke, onnittelusähke, surunvalittelusähke, sähkemaksut, sähkeosoite, sähketyyli, uutissähke, vastaussähke

Aiheesta muualla[muokkaa]

sähke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. 5. painos. Helsinki: WSOY, 2011.