sähke
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sähke (48)
- sähkösanoma, telegrammi: telelaitoksen ja postin sähköisesti välittämä viesti, joka toimitetaan vastaanottajalle kirjoitettuna tai puhelimitse saneltuna
- Aikojen alussa, jo ennen puhelinta, sähkeitä välitettiin lennätinverkossa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsæhkeˣ/
- tavutus: säh‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sähke | sähkeet |
| genetiivi | sähkeen | sähkeiden sähkeitten |
| partitiivi | sähkettä | sähkeitä |
| akkusatiivi | sähke; sähkeen |
sähkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sähkeessä | sähkeissä |
| elatiivi | sähkeestä | sähkeistä |
| illatiivi | sähkeeseen | sähkeisiin sähkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sähkeellä | sähkeillä |
| ablatiivi | sähkeeltä | sähkeiltä |
| allatiivi | sähkeelle | sähkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sähkeenä | sähkeinä |
| translatiivi | sähkeeksi | sähkeiksi |
| abessiivi | sähkeettä | sähkeittä |
| instruktiivi | – | sähkein |
| komitatiivi | – | sähkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sähkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sähket- | |
Käännökset
[muokkaa]1. telegrammi; telelaitoksen ja postin sähköisesti älittämä viesti
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: sähkeitse
Yhdyssanat
[muokkaa]korusähke, onnittelusähke, surunvalittelusähke, sähkemaksut, sähkeosoite, sähketyyli, uutissähke, vastaussähke
Aiheesta muualla
[muokkaa]sähke Kielitoimiston sanakirjassa