säännös
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (oikeustiede) säädöksen tekstistä ilmenevä yksittäinen käsky, kielto tai lupa[2]
- Laissa oleva säännös on se, mitä lain tekstillä määrätään, ja sen voi tapauskohtaisesti tulkita syntyvän yhdestä tai useammasta lainkohdasta. Yhdessä lainkohdassa voi olla yksi tai useampi säännös.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsæːnːøs/
- tavutus: sään‧nös
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | säännös | säännökset |
| genetiivi | säännöksen | säännösten säännöksien |
| partitiivi | säännöstä | säännöksiä |
| akkusatiivi | säännös; säännöksen |
säännökset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säännöksessä | säännöksissä |
| elatiivi | säännöksestä | säännöksistä |
| illatiivi | säännökseen | säännöksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säännöksellä | säännöksillä |
| ablatiivi | säännökseltä | säännöksiltä |
| allatiivi | säännökselle | säännöksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säännöksenä | säännöksinä |
| translatiivi | säännökseksi | säännöksiksi |
| abessiivi | säännöksettä | säännöksittä |
| instruktiivi | – | säännöksin |
| komitatiivi | – | säännöksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | säännökse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
säännös- | |
Käännökset[muokkaa]
1. säädöksen tekstistä ilmenevä yksittäinen käsky tai kielto
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- säännös Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
- ↑ Säädös, säännös ja lainkohta käsitteinä Finlex. Suomen oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. 14.4.2017.