säälitellä

Suomi

Verbi

säälitellä (67-C) (taivutus[luo])

1. sääliä

   ”Äiti rukka”, säälitteli Elsa äitiä, joka kastuneissa vaatteissaan näytti nyt niin laihalta suoskaleelta ja niin säälittävältä, kun astuessa märät kengät turahtelivat. (Teuvo Pakkala: Elsa, 1894)

Etymologia

• verbi säälittää (vahva vokaalivartalo säälitt|ä- + pääte -ellä)

Aiheesta muualla

• säälitellä Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 213 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa