sääliminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sääliminen (38)
- jonkin, jonkun, joidenkin asemaa, elämäntilannetta, olotilaa yms. kohtaan tunnetun säälin ja myötätunnon tunteminen ja toisinaan myös osoittaminen
Etymologia
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sääliminen | säälimiset |
| genetiivi | säälimisen | säälimisten säälimisien |
| partitiivi | säälimistä | säälimisiä |
| akkusatiivi | sääliminen; säälimisen |
säälimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säälimisessä | säälimisissä |
| elatiivi | säälimisestä | säälimisistä |
| illatiivi | säälimiseen | säälimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säälimisellä | säälimisillä |
| ablatiivi | säälimiseltä | säälimisiltä |
| allatiivi | säälimiselle | säälimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säälimisenä (säälimisnä) |
säälimisinä |
| translatiivi | säälimiseksi | säälimisiksi |
| abessiivi | säälimisettä | säälimisittä |
| instruktiivi | – | säälimisin |
| komitatiivi | – | säälimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | säälimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
säälimis- | |