rytinä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rytinä (12)
- rytisevä ääni, ryminä, ryske
- (kuvaannollisesti) törmäys, taistelu tai muu tapahtuma, josta syntyy rytisevää ääntä
- Siinä rytinässä romuttui kolme autoa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈryt̪inæ/
- tavutus: ry‧ti‧nä
Etymologia
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rytinä | rytinät |
| genetiivi | rytinän | rytinöiden rytinöitten (rytinäin) |
| partitiivi | rytinää | rytinöitä |
| akkusatiivi | rytinä; rytinän |
rytinät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rytinässä | rytinöissä |
| elatiivi | rytinästä | rytinöistä |
| illatiivi | rytinään | rytinöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rytinällä | rytinöillä |
| ablatiivi | rytinältä | rytinöiltä |
| allatiivi | rytinälle | rytinöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rytinänä | rytinöinä |
| translatiivi | rytinäksi | rytinöiksi |
| abessiivi | rytinättä | rytinöittä |
| instruktiivi | – | rytinöin |
| komitatiivi | – | rytinöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rytinä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- rytinä Kielitoimiston sanakirjassa