Siirry sisältöön

ryntö

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ryntö (1-J)

  1. ryntääminen
  2. kahden hammaspyörän hampaiden kosketus tosiinsa
    Hampaat ovat rynnössä

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈrynt̪ø/
  • tavutus: ryn‧tö

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ryntö rynnöt
genetiivi rynnön ryntöjen
partitiivi ryntöä ryntöjä
akkusatiivi ryntö;
rynnön
rynnöt
sisäpaikallissijat
inessiivi rynnössä rynnöissä
elatiivi rynnöstä rynnöistä
illatiivi ryntöön ryntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rynnöllä rynnöillä
ablatiivi rynnöltä rynnöiltä
allatiivi rynnölle rynnöille
muut sijamuodot
essiivi ryntönä ryntöinä
translatiivi rynnöksi rynnöiksi
abessiivi rynnöttä rynnöittä
instruktiivi rynnöin
komitatiivi ryntöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rynnö-
vahva vartalo ryntö-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi rynnätä ((vahva) vokaalivartalo ryntää- ) + johdin

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ryntö Kielitoimiston sanakirjassa