ryntäät
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- hevosen rintaosa
- Ajanotto alkaa, kun hevosen ryntäät ylittävät lähtölinjan.
- (puhekieltä) naisen rinnat
- Polvet nousi, ryntäät hyppi niin... (K. Kuuva: Lärvätsalo go go, 1966)
- monikkomuoto sanasta rynnäs
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | ryntäät |
| genetiivi | – | ryntäiden ryntäitten |
| partitiivi | – | ryntäitä |
| akkusatiivi | –; – |
ryntäät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | ryntäissä |
| elatiivi | – | ryntäistä |
| illatiivi | – | ryntäisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | ryntäillä |
| ablatiivi | – | ryntäiltä |
| allatiivi | – | ryntäille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | ryntäinä |
| translatiivi | – | ryntäiksi |
| abessiivi | – | ryntäittä |
| instruktiivi | – | ryntäin |
| komitatiivi | – | ryntäine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ryntää- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rynnäs- | |
Käännökset
[muokkaa]1. hevosen rintaosa
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ryntäät Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]ryntäät
- indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rynnätä