rynnistys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rynnistys (39)

  1. rynnistäminen
    Jalkaväki lähti viimeiseen rynnistykseen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrynːist̪ys/
  • tavutus: ryn‧nis‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rynnistys rynnistykset
genetiivi rynnistyksen rynnistysten
rynnistyksien
partitiivi rynnistystä rynnistyksiä
akkusatiivi rynnistys;
rynnistyksen
rynnistykset
sisäpaikallissijat
inessiivi rynnistyksessä rynnistyksissä
elatiivi rynnistyksestä rynnistyksistä
illatiivi rynnistykseen rynnistyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rynnistyksellä rynnistyksillä
ablatiivi rynnistykseltä rynnistyksiltä
allatiivi rynnistykselle rynnistyksille
muut sijamuodot
essiivi rynnistyksenä rynnistyksinä
translatiivi rynnistykseksi rynnistyksiksi
abessiivi rynnistyksettä rynnistyksittä
instruktiivi rynnistyksin
komitatiivi rynnistyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rynnistykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rynnistys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä rynnistää (rynnist- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

loppurynnistys

Aiheesta muualla[muokkaa]