rykäiseminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rykäiseminen (38)
- teonnimi verbistä rykäistä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rykäiseminen | rykäisemiset |
| genetiivi | rykäisemisen | rykäisemisten rykäisemisien |
| partitiivi | rykäisemistä | rykäisemisiä |
| akkusatiivi | rykäiseminen; rykäisemisen |
rykäisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rykäisemisessä | rykäisemisissä |
| elatiivi | rykäisemisestä | rykäisemisistä |
| illatiivi | rykäisemiseen | rykäisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rykäisemisellä | rykäisemisillä |
| ablatiivi | rykäisemiseltä | rykäisemisiltä |
| allatiivi | rykäisemiselle | rykäisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rykäisemisenä (rykäisemisnä) |
rykäisemisinä |
| translatiivi | rykäisemiseksi | rykäisemisiksi |
| abessiivi | rykäisemisettä | rykäisemisittä |
| instruktiivi | – | rykäisemisin |
| komitatiivi | – | rykäisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rykäisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rykäisemis- | |