ryhtyvä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ryhtyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ryhtyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ryhtyvä | ryhtyvät |
| genetiivi | ryhtyvän | ryhtyvien (ryhtyväin) |
| partitiivi | ryhtyvää | ryhtyviä |
| akkusatiivi | ryhtyvä; ryhtyvän | ryhtyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ryhtyvässä | ryhtyvissä |
| elatiivi | ryhtyvästä | ryhtyvistä |
| illatiivi | ryhtyvään | ryhtyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ryhtyvällä | ryhtyvillä |
| ablatiivi | ryhtyvältä | ryhtyviltä |
| allatiivi | ryhtyvälle | ryhtyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ryhtyvänä | ryhtyvinä |
| translatiivi | ryhtyväksi | ryhtyviksi |
| abessiivi | ryhtyvättä | ryhtyvittä |
| instruktiivi | – | ryhtyvin |
| komitatiivi | – | ryhtyvine |