ryöpytys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ryöpytys (39)

  1. ryöpyttäminen; tilanne, jossa joku joutuu ankaran arvostelun kohteeksi
    Kiekkopatruuna joutui kovaan ryöpytykseen vuonna 2012: Valmentaja Raimo Summanen syytti Kummolaa huonosta johtamisesta ja kotikisoissa päähuomion saivat korkeat lippujen hinnat. (Kartastenpää, Timonen: Provo-opas)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈryø̯pyt̪ys/
  • tavutus: ryö‧py‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ryöpytys ryöpytykset
genetiivi ryöpytyksen ryöpytysten
ryöpytyksien
partitiivi ryöpytystä ryöpytyksiä
akkusatiivi ryöpytys;
ryöpytyksen
ryöpytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi ryöpytyksessä ryöpytyksissä
elatiivi ryöpytyksestä ryöpytyksistä
illatiivi ryöpytykseen ryöpytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ryöpytyksellä ryöpytyksillä
ablatiivi ryöpytykseltä ryöpytyksiltä
allatiivi ryöpytykselle ryöpytyksille
muut sijamuodot
essiivi ryöpytyksenä ryöpytyksinä
translatiivi ryöpytykseksi ryöpytyksiksi
abessiivi ryöpytyksettä ryöpytyksittä
instruktiivi ryöpytyksin
komitatiivi ryöpytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ryöpytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ryöpytys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä ryöpyttää (ryöpyt- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]