ryömintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ryömintä (9-J)

  1. ryömiminen
  2. (kuvaannollisesti, tekniikka) mittarien, säätöarvojen lukemien hitaasta muuttumisesta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈryø̯mint̪æ/
  • tavutus: ryö‧min‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ryömintä ryöminnät
genetiivi ryöminnän ryömintöjen
(ryömintäin)
partitiivi ryömintää ryömintöjä
akkusatiivi ryömintä;
ryöminnän
ryöminnät
sisäpaikallissijat
inessiivi ryöminnässä ryöminnöissä
elatiivi ryöminnästä ryöminnöistä
illatiivi ryömintään ryömintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ryöminnällä ryöminnöillä
ablatiivi ryöminnältä ryöminnöiltä
allatiivi ryöminnälle ryöminnöille
muut sijamuodot
essiivi ryömintänä ryömintöinä
translatiivi ryöminnäksi ryöminnöiksi
abessiivi ryöminnättä ryöminnöittä
instruktiivi ryöminnöin
komitatiivi ryömintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ryöminnä-
vahva vartalo ryömintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ryömintätila, ryömintävaihde

Aiheesta muualla[muokkaa]