ruuna

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ruuna (10)

  1. valakka, kuohittu ori
    Kuohitsemalla ori saadaan siitä varsin lauhkea ruuna, joka soveltuu vaikkapa työhevoseksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈrʷuːnɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruuna ruunat
genetiivi ruunan ruunien
(ruunain)
partitiivi ruunaa ruunia
akkusatiivi ruuna; ruunan ruunat
sisäpaikallissijat
inessiivi ruunassa ruunissa
elatiivi ruunasta ruunista
illatiivi ruunaan ruuniin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruunalla ruunilla
ablatiivi ruunalta ruunilta
allatiivi ruunalle ruunille
muut sijamuodot
essiivi ruunana ruunina
translatiivi ruunaksi ruuniksi
abessiivi ruunatta ruunitta
instruktiivi ruunin
komitatiivi ruunine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Sana on todennäköisesti peräisin vanhan uusruotsin sanasta rune ’kuohittu ori’. SKES

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ruuna Kielitoimiston sanakirjassa