ruttu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrut̪.t̪u/
- tavutus: rut‧tu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruttu | rutut |
| genetiivi | rutun | ruttujen |
| partitiivi | ruttua | ruttuja |
| akkusatiivi | ruttu; rutun |
rutut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rutussa | rutuissa |
| elatiivi | rutusta | rutuista |
| illatiivi | ruttuun | ruttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rutulla | rutuilla |
| ablatiivi | rutulta | rutuilta |
| allatiivi | rutulle | rutuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruttuna | ruttuina |
| translatiivi | rutuksi | rutuiksi |
| abessiivi | rututta | rutuitta |
| instruktiivi | – | rutuin |
| komitatiivi | – | ruttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rutu- | |
| vahva vartalo | ruttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ruttu Kielitoimiston sanakirjassa