rusthollari
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rusthollari (6)
- rusthollin omistaja, ratsutilallinen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrust̪holˌlɑri/
- tavutus: rust‧hol‧la‧ri
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rusthollari | rusthollarit |
| genetiivi | rusthollarin | rusthollarien rusthollareiden rusthollareitten |
| partitiivi | rusthollaria | rusthollareita rusthollareja |
| akkusatiivi | rusthollari; rusthollarin |
rusthollarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rusthollarissa | rusthollareissa |
| elatiivi | rusthollarista | rusthollareista |
| illatiivi | rusthollariin | rusthollareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rusthollarilla | rusthollareilla |
| ablatiivi | rusthollarilta | rusthollareilta |
| allatiivi | rusthollarille | rusthollareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rusthollarina | rusthollareina |
| translatiivi | rusthollariksi | rusthollareiksi |
| abessiivi | rusthollaritta | rusthollareitta |
| instruktiivi | – | rusthollarein |
| komitatiivi | – | rusthollareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rusthollari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
ruotsin sanasta rusthållare
Käännökset[muokkaa]
1. rusthollin omistaja, ratsutilallinen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- rusthollari Kielitoimiston sanakirjassa