rusikointi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrusiˌkoi̯nt̪i/
- tavutus: ru‧si‧koin‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rusikointi | rusikoinnit |
| genetiivi | rusikoinnin | rusikointien (rusikointein) |
| partitiivi | rusikointia | rusikointeja |
| akkusatiivi | rusikointi; rusikoinnin |
rusikoinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rusikoinnissa | rusikoinneissa |
| elatiivi | rusikoinnista | rusikoinneista |
| illatiivi | rusikointiin | rusikointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rusikoinnilla | rusikoinneilla |
| ablatiivi | rusikoinnilta | rusikoinneilta |
| allatiivi | rusikoinnille | rusikoinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rusikointina | rusikointeina |
| translatiivi | rusikoinniksi | rusikoinneiksi |
| abessiivi | rusikoinnitta | rusikoinneitta |
| instruktiivi | – | rusikoinnein |
| komitatiivi | – | rusikointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rusikoinni- | |
| vahva vartalo | rusikointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. rusikoiminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- rusikointi Kielitoimiston sanakirjassa