ruostuva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ruostuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ruostua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruostuva | ruostuvat |
| genetiivi | ruostuvan | ruostuvien (ruostuvain) |
| partitiivi | ruostuvaa | ruostuvia |
| akkusatiivi | ruostuva; ruostuvan | ruostuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruostuvassa | ruostuvissa |
| elatiivi | ruostuvasta | ruostuvista |
| illatiivi | ruostuvaan | ruostuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruostuvalla | ruostuvilla |
| ablatiivi | ruostuvalta | ruostuvilta |
| allatiivi | ruostuvalle | ruostuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruostuvana | ruostuvina |
| translatiivi | ruostuvaksi | ruostuviksi |
| abessiivi | ruostuvatta | ruostuvitta |
| instruktiivi | – | ruostuvin |
| komitatiivi | – | ruostuvine |