ruosteisuus

Suomi

Substantiivi

ruosteisuus (40)

se, että on ruosteinen

Ääntäminen

IPA: /ˈruo̯st̪ei̯suːs/
tavutus: ruos‧tei‧suus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ruosteisuus	ruosteisuudet
genetiivi	ruosteisuuden	ruosteisuuksien
partitiivi	ruosteisuutta	ruosteisuuksia
akkusatiivi	ruosteisuus; ruosteisuuden	ruosteisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ruosteisuudessa	ruosteisuuksissa
elatiivi	ruosteisuudesta	ruosteisuuksista
illatiivi	ruosteisuuteen	ruosteisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ruosteisuudella	ruosteisuuksilla
ablatiivi	ruosteisuudelta	ruosteisuuksilta
allatiivi	ruosteisuudelle	ruosteisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	ruosteisuutena	ruosteisuuksina
translatiivi	ruosteisuudeksi	ruosteisuuksiksi
abessiivi	ruosteisuudetta	ruosteisuuksitta
instruktiivi	–	ruosteisuuksin
komitatiivi	–	ruosteisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ruosteisuude-
vahva vartalo	ruosteisuute-
konsonantti- vartalo	ruosteisuut-

Etymologia

sanan ruosteinen vartalosta ruosteis- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on ruosteinen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

ruosteisuus Kielitoimiston sanakirjassa