ruoska

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ruoska (10)

  1. eläinten ajamiseen käytetty väline, jossa on jäykän varren päässä nahkasiima tai siimoja ja jolla lyödään eläimiä tai ihmisiä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈruo̯skɑ/
  • tavutus: ruos‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruoska ruoskat
genetiivi ruoskan ruoskien
(ruoskain)
partitiivi ruoskaa ruoskia
akkusatiivi ruoska;
ruoskan
ruoskat
sisäpaikallissijat
inessiivi ruoskassa ruoskissa
elatiivi ruoskasta ruoskista
illatiivi ruoskaan ruoskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruoskalla ruoskilla
ablatiivi ruoskalta ruoskilta
allatiivi ruoskalle ruoskille
muut sijamuodot
essiivi ruoskana ruoskina
translatiivi ruoskaksi ruoskiksi
abessiivi ruoskatta ruoskitta
instruktiivi ruoskin
komitatiivi ruoskine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruoska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

slaavilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ruoskanisku, ruoskanjälki, ruoskansivallus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ruoska Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.