ruokailu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ruokailu (2)[1]

  1. ateriointi
  2. tilaisuus ruokailemista varten
    Kouluissa pitäisi oppilaita velvoittaa ruokailuun osallistumiseen.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruokailu ruokailut
genetiivi ruokailun ruokailujen
ruokailuiden
ruokailuitten
partitiivi ruokailua ruokailuita
ruokailuja
akkusatiivi ruokailu; ruokailun ruokailut
sisäpaikallissijat
inessiivi ruokailussa ruokailuissa
elatiivi ruokailusta ruokailuista
illatiivi ruokailuun ruokailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruokailulla ruokailuilla
ablatiivi ruokailulta ruokailuilta
allatiivi ruokailulle ruokailuille
muut sijamuodot
essiivi ruokailuna ruokailuina
translatiivi ruokailuksi ruokailuiksi
abessiivi ruokailutta ruokailuitta
instruktiivi ruokailuin
komitatiivi ruokailuine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

joukkoruokailu, kouluruokailu, ruokailuaika, ruokailuhuone, ruokailunurkkaus, ruokailuryhmä, ruokailusyvennys, ruokailutauko, ruokailutila, ruokailutottumus, ruokailuväline

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2