runsastuva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]runsastuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä runsastua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | runsastuva | runsastuvat |
| genetiivi | runsastuvan | runsastuvien (runsastuvain) |
| partitiivi | runsastuvaa | runsastuvia |
| akkusatiivi | runsastuva; runsastuvan |
runsastuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | runsastuvassa | runsastuvissa |
| elatiivi | runsastuvasta | runsastuvista |
| illatiivi | runsastuvaan | runsastuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | runsastuvalla | runsastuvilla |
| ablatiivi | runsastuvalta | runsastuvilta |
| allatiivi | runsastuvalle | runsastuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | runsastuvana | runsastuvina |
| translatiivi | runsastuvaksi | runsastuviksi |
| abessiivi | runsastuvatta | runsastuvitta |
| instruktiivi | – | runsastuvin |
| komitatiivi | – | runsastuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |