runoelma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]runoelma (10)
- (kirjallisuustiede) runomuotoinen eeppisen kirjallisuuden laji
- (kirjallisuustiede) edellistä edustava runo
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrunoelmɑ/
- tavutus: ru‧no‧el‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | runoelma | runoelmat |
| genetiivi | runoelman | runoelmien (runoelmain) |
| partitiivi | runoelmaa | runoelmia |
| akkusatiivi | runoelma; runoelman |
runoelmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | runoelmassa | runoelmissa |
| elatiivi | runoelmasta | runoelmista |
| illatiivi | runoelmaan | runoelmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | runoelmalla | runoelmilla |
| ablatiivi | runoelmalta | runoelmilta |
| allatiivi | runoelmalle | runoelmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | runoelmana | runoelmina |
| translatiivi | runoelmaksi | runoelmiksi |
| abessiivi | runoelmatta | runoelmitta |
| instruktiivi | – | runoelmin |
| komitatiivi | – | runoelmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | runoelma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- johdos sanasta runoilla;[1] Elias Lönnrotin luoma uudissana[2]
Käännökset
[muokkaa]1. runoelma
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- runoelma Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 245 mA ja elmA-aines teon- ja tuloksennimissä
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).