Siirry sisältöön

runoelma

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

runoelma (10)

  1. (kirjallisuustiede) runomuotoinen eeppisen kirjallisuuden laji
  2. (kirjallisuustiede) edellistä edustava runo

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈrunoelmɑ/
  • tavutus: ru‧no‧el‧ma

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi runoelma runoelmat
genetiivi runoelman runoelmien
(runoelmain)
partitiivi runoelmaa runoelmia
akkusatiivi runoelma;
runoelman
runoelmat
sisäpaikallissijat
inessiivi runoelmassa runoelmissa
elatiivi runoelmasta runoelmista
illatiivi runoelmaan runoelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi runoelmalla runoelmilla
ablatiivi runoelmalta runoelmilta
allatiivi runoelmalle runoelmille
muut sijamuodot
essiivi runoelmana runoelmina
translatiivi runoelmaksi runoelmiksi
abessiivi runoelmatta runoelmitta
instruktiivi runoelmin
komitatiivi runoelmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo runoelma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 245 mA ja elmA-aines teon- ja tuloksennimissä
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).