Siirry sisältöön

runkkari

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

runkkari (6)[1]

  1. (alatyyliä) itsetyydyttäjä, runkkaaja
  2. (alatyyliä, halventava) alentavaksi tai loukkaavaksi tarkoitettu nimittely
    Se saatanan runkkari pölli mun rahat!

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈruŋkːɑri/
  • tavutus: runk‧ka‧ri

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi runkkari runkkarit
genetiivi runkkarin runkkarien
runkkareiden
runkkareitten
partitiivi runkkaria runkkareita
runkkareja
akkusatiivi runkkari;
runkkarin
runkkarit
sisäpaikallissijat
inessiivi runkkarissa runkkareissa
elatiivi runkkarista runkkareista
illatiivi runkkariin runkkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi runkkarilla runkkareilla
ablatiivi runkkarilta runkkareilta
allatiivi runkkarille runkkareille
muut sijamuodot
essiivi runkkarina runkkareina
translatiivi runkkariksi runkkareiksi
abessiivi runkkaritta runkkareitta
instruktiivi runkkarein
komitatiivi runkkareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo runkkari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

ruotsin kielestä, runkare

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • runkkari Kielitoimiston sanakirjassa
  • runkkari Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6