runkkari
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (alatyyliä) itsetyydyttäjä, runkkaaja
- (alatyyliä, halventava) alentavaksi tai loukkaavaksi tarkoitettu nimittely
- Se saatanan runkkari pölli mun rahat!
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈruŋkːɑri/
- tavutus: runk‧ka‧ri
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | runkkari | runkkarit |
genetiivi | runkkarin | runkkarien runkkareiden runkkareitten |
partitiivi | runkkaria | runkkareita runkkareja |
akkusatiivi | runkkari; runkkarin |
runkkarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | runkkarissa | runkkareissa |
elatiivi | runkkarista | runkkareista |
illatiivi | runkkariin | runkkareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | runkkarilla | runkkareilla |
ablatiivi | runkkarilta | runkkareilta |
allatiivi | runkkarille | runkkareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | runkkarina | runkkareina |
translatiivi | runkkariksi | runkkareiksi |
abessiivi | runkkaritta | runkkareitta |
instruktiivi | – | runkkarein |
komitatiivi | – | runkkareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | runkkari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]ruotsin kielestä, runkare
Käännökset
[muokkaa]1. itsetyydyttäjä
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6