runkkari

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

runkkari (6)[1]

  1. (puhekieltä) kirjaimellisesti itsetyydyttäjä, runkkaaja (→runkata); lähinnä haukkumasana

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi runkkari runkkarit
genetiivi runkkarin runkkarien
runkkareiden
runkkareitten
(runkkarein)
partitiivi runkkaria runkkareita
runkkareja
akkusatiivi runkkari; runkkarin runkkarit
Sisäpaikallissijat
inessiivi runkkarissa runkkareissa
elatiivi runkkarista runkkareista
illatiivi runkkariin runkkareihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi runkkarilla runkkareilla
ablatiivi runkkarilta runkkareilta
allatiivi runkkarille runkkareille
Muut
essiivi runkkarina runkkareina
translatiivi runkkariksi runkkareiksi
abessiivi runkkaritta runkkareitta
instruktiivi runkkarein
komitatiivi runkkareine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6