runka
Norja (bokmål)[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
runka
Norja (nynorsk)[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
runka
- (puhekieltä) masturboida
- (merenkulku) keinuttaa, heiluttaa, ravistaa
- kävellä laahustaen
Verbi[muokkaa]
runka
- (taivutusmuoto) imperfekti verbistä runka
- (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä runka
- (taivutusmuoto) imperatiivi verbistä runka
Puola[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
runka f.
- (historia, sodankäynti) 1200-luvulla käytetty pistoase
Ruotsi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
runka yl. (1) (yks. määr. runkan [luo], mon. epämäär. runkor [luo], mon. määr. runkorna [luo])
- (historia) 1200-luvulla käytetty sota-ase, jossa oli keihäsmäisen varren päässä varsinaisen pistoterän sivuilla raatelevia poikittaisia teriä
Verbi[muokkaa]
runka (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)
Taivutus[muokkaa]
- Nominaalimuodot
- aktiivin infinitiivi: runka
- passiivin infinitiivi: runkas
- aktiivin part. prees: runkande [luo]
- passiivin part. prees: runkandes
- part. perf.: yl. runkad, n. runkat, määr./mon. runkade
Aiheesta muualla[muokkaa]
- runka Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Luokat:
- Norjan verbien taivutusmuodot
- Norjan sanat
- Norjan kielen verbit
- Norjan kielen puhekieliset ilmaukset
- Norjan kielen merenkulun sanasto
- Puolan sanat
- Puolan kielen substantiivit
- Puolan kielen historian sanasto
- Puolan kielen sodankäynnin sanasto
- Ruotsin sanat
- Ruotsin kielen substantiivit
- Ruotsin kielen historian sanasto
- Ruotsin kielen verbit
- Ruotsin kielen vanhahtavat ilmaukset
- Ruotsin kielen alatyyliset ilmaukset
- Ruotsin kielen aseet