rukkanen

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rukkanen (38)

  1. varreton nahkakinnas, jossa on oma paikat peukalolle ja yl. ripustuslenkki
    Haljasnahkainen rukkanen oli hyvä suojakäsine puunsahuuseen ja lapiohommiin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrukːɑnen/
  • tavutus: ruk‧ka‧nen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rukkanen rukkaset
genetiivi rukkasen rukkasten
rukkasien
partitiivi rukkasta rukkasia
akkusatiivi rukkanen;
rukkasen
rukkaset
sisäpaikallissijat
inessiivi rukkasessa rukkasissa
elatiivi rukkasesta rukkasista
illatiivi rukkaseen rukkasiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rukkasella rukkasilla
ablatiivi rukkaselta rukkasilta
allatiivi rukkaselle rukkasille
muut sijamuodot
essiivi rukkasena
(rukkasna)
rukkasina
translatiivi rukkaseksi rukkasiksi
abessiivi rukkasetta rukkasitta
instruktiivi rukkasin
komitatiivi rukkasine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Sanan on toisaalta arveltu olevan samaa alkuperää kuin rukka ’poronnahkainen turkki’ ja toisaalta lainaa venäjän sanasta рукави́ца, johon on liitetty omaperäinen -nen-johdin.[1]

Käännökset[muokkaa]


Liittyvät sanat[muokkaa]

Vieruskäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

rukkaskäsi, rukkasvärkki

Idiomit[muokkaa]

  • antaa, saada rukkaset - kieltävä vastaus kosintaan
  • rukkaset naulaan

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.