ruhtinaallisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ruhtinaallisuus (40)

  1. se, että on ruhtinaallinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈruht̪iˌnɑːlːisuːs/
  • tavutus: ruh‧ti‧naal‧li‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruhtinaallisuus ruhtinaallisuudet
genetiivi ruhtinaallisuuden ruhtinaallisuuksien
partitiivi ruhtinaallisuutta ruhtinaallisuuksia
akkusatiivi ruhtinaallisuus;
ruhtinaallisuuden
ruhtinaallisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ruhtinaallisuudessa ruhtinaallisuuksissa
elatiivi ruhtinaallisuudesta ruhtinaallisuuksista
illatiivi ruhtinaallisuuteen ruhtinaallisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruhtinaallisuudella ruhtinaallisuuksilla
ablatiivi ruhtinaallisuudelta ruhtinaallisuuksilta
allatiivi ruhtinaallisuudelle ruhtinaallisuuksille
muut sijamuodot
essiivi ruhtinaallisuutena ruhtinaallisuuksina
translatiivi ruhtinaallisuudeksi ruhtinaallisuuksiksi
abessiivi ruhtinaallisuudetta ruhtinaallisuuksitta
instruktiivi ruhtinaallisuuksin
komitatiivi ruhtinaallisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ruhtinaallisuude-
vahva vartalo ruhtinaallisuute-
konsonantti-
vartalo
ruhtinaallisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan ruhtinaallinen vartalosta ruhtinaallis- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]