ruhjoontua

Suomi

Verbi

ruhjoontua (52-J) (taivutus[luo])

1. rinnakkaismuoto sanasta ruhjoutua

Ääntäminen

• IPA: /ˈruhjoːnˌt̪uɑˣ/
• tavutus: ruh‧joon‧tu‧a

Etymologia

• verbi ruhjoa (vartalo ruhjo- + pääte -ontua)

Aiheesta muualla

• ruhjoontua Kielitoimiston sanakirjassa