rouskahtaa

Suomi

Verbi

rouskahtaa (53-F) (taivutus[luo])

1. aiheutua tai kuulua rouskahdus

Ääntäminen

• IPA: /ˈrou̯skɑht̪ɑːˣ/
• tavutus: rous‧kah‧taa

Etymologia

• verbi rouskua (vartalo rousk|u- + pääte -ahtaa)

Liittyvät sanat

• rouske

Johdokset

• substantiivit: rouskahtaminen
• verbit: rouskauttaa

Aiheesta muualla

• rouskahtaa Kielitoimiston sanakirjassa