rouhinta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rouhinta (9-J)

  1. rouhiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrou̯hint̪ɑ/
  • tavutus: rou‧hin‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rouhinta rouhinnat
genetiivi rouhinnan rouhintojen
(rouhintain)
partitiivi rouhintaa rouhintoja
akkusatiivi rouhinta;
rouhinnan
rouhinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi rouhinnassa rouhinnoissa
elatiivi rouhinnasta rouhinnoista
illatiivi rouhintaan rouhintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rouhinnalla rouhinnoilla
ablatiivi rouhinnalta rouhinnoilta
allatiivi rouhinnalle rouhinnoille
muut sijamuodot
essiivi rouhintana rouhintoina
translatiivi rouhinnaksi rouhinnoiksi
abessiivi rouhinnatta rouhinnoitta
instruktiivi rouhinnoin
komitatiivi rouhintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rouhinna-
vahva vartalo rouhinta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]