rost

Katso myös: Rost, röst, røst

Ruotsi

Substantiivi

rost yl. (yks. määr. rosten[luo], ei monikkoa)

1. ruoste
2. (kasvitiede, sienitauti) ruoste

Liittyvät sanat

• (verbi) rosta
• (adjektiivi) rostig

Substantiivi

rost yl. (2) (yks. määr. rosten[luo], mon. epämäär. rostar[luo], mon. määr. rostarna [luo])

1. ritilä, parila
2. paahdin

Aiheesta muualla

• rost Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• rost Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Saksa

Verbi

rost

1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rosten