roskaantuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]roskaantuminen (38)
- teonnimi verbistä roskaantua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | roskaantuminen | roskaantumiset |
| genetiivi | roskaantumisen | roskaantumisten roskaantumisien |
| partitiivi | roskaantumista | roskaantumisia |
| akkusatiivi | roskaantuminen; roskaantumisen |
roskaantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | roskaantumisessa | roskaantumisissa |
| elatiivi | roskaantumisesta | roskaantumisista |
| illatiivi | roskaantumiseen | roskaantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | roskaantumisella | roskaantumisilla |
| ablatiivi | roskaantumiselta | roskaantumisilta |
| allatiivi | roskaantumiselle | roskaantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | roskaantumisena (roskaantumisna) |
roskaantumisina |
| translatiivi | roskaantumiseksi | roskaantumisiksi |
| abessiivi | roskaantumisetta | roskaantumisitta |
| instruktiivi | – | roskaantumisin |
| komitatiivi | – | roskaantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | roskaantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
roskaantumis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi roskaantua + johdin -minen