ronkkia

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ronkkia

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta ronkka

Verbi[muokkaa]

ronkkia (61-A) (taivutus)

  1. (arkikieltä) kaivella, sorkkia, käpälöidä
    Kuka on ronkkinut ruohonleikkurin rattaita?
    Pomppii ja pyörii se komppia lyö, sill'on pakko tunnustaa ett' voisin ronkkia yön sitä... [Cheekin kappaleesta Liiku]
  2. (arkikieltä) säädellä luvattomasti jotakin; puuttua luvattomasti johonkin
    Mikseri oli ronkittu taas täysille!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈroŋkːiɑˣ/

Liittyvät sanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]
  • Ronkkia toisen asioita = Puuttua toisen asioihin

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ronkkia Kielitoimiston sanakirjassa