roiskutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

roiskutus (39)

  1. roiskuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈroi̯skut̪us/
  • tavutus: rois‧ku‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi roiskutus roiskutukset
genetiivi roiskutuksen roiskutusten
roiskutuksien
partitiivi roiskutusta roiskutuksia
akkusatiivi roiskutus;
roiskutuksen
roiskutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi roiskutuksessa roiskutuksissa
elatiivi roiskutuksesta roiskutuksista
illatiivi roiskutukseen roiskutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi roiskutuksella roiskutuksilla
ablatiivi roiskutukselta roiskutuksilta
allatiivi roiskutukselle roiskutuksille
muut sijamuodot
essiivi roiskutuksena roiskutuksina
translatiivi roiskutukseksi roiskutuksiksi
abessiivi roiskutuksetta roiskutuksitta
instruktiivi roiskutuksin
komitatiivi roiskutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo roiskutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
roiskutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä roiskuttaa (roiskut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]