roiskuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
roiskuttaminen (38)
- teonnimi verbistä roiskuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | roiskuttaminen | roiskuttamiset |
| genetiivi | roiskuttamisen | roiskuttamisten roiskuttamisien |
| partitiivi | roiskuttamista | roiskuttamisia |
| akkusatiivi | roiskuttaminen; roiskuttamisen |
roiskuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | roiskuttamisessa | roiskuttamisissa |
| elatiivi | roiskuttamisesta | roiskuttamisista |
| illatiivi | roiskuttamiseen | roiskuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | roiskuttamisella | roiskuttamisilla |
| ablatiivi | roiskuttamiselta | roiskuttamisilta |
| allatiivi | roiskuttamiselle | roiskuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | roiskuttamisena (roiskuttamisna) |
roiskuttamisina |
| translatiivi | roiskuttamiseksi | roiskuttamisiksi |
| abessiivi | roiskuttamisetta | roiskuttamisitta |
| instruktiivi | – | roiskuttamisin |
| komitatiivi | – | roiskuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | roiskuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
roiskuttamis- | |