roikkuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
roikkuminen (38)
- teonnimi verbistä roikkua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | roikkuminen | roikkumiset |
| genetiivi | roikkumisen | roikkumisten roikkumisien |
| partitiivi | roikkumista | roikkumisia |
| akkusatiivi | roikkuminen; roikkumisen |
roikkumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | roikkumisessa | roikkumisissa |
| elatiivi | roikkumisesta | roikkumisista |
| illatiivi | roikkumiseen | roikkumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | roikkumisella | roikkumisilla |
| ablatiivi | roikkumiselta | roikkumisilta |
| allatiivi | roikkumiselle | roikkumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | roikkumisena (roikkumisna) |
roikkumisina |
| translatiivi | roikkumiseksi | roikkumisiksi |
| abessiivi | roikkumisetta | roikkumisitta |
| instruktiivi | – | roikkumisin |
| komitatiivi | – | roikkumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | roikkumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
roikkumis- | |