roikkuja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
roikkuja (10)
- se, joka roikkuu
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | roikkuja | roikkujat |
| genetiivi | roikkujan | roikkujien (roikkujain) |
| partitiivi | roikkujaa | roikkujia |
| akkusatiivi | roikkuja; roikkujan |
roikkujat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | roikkujassa | roikkujissa |
| elatiivi | roikkujasta | roikkujista |
| illatiivi | roikkujaan | roikkujiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | roikkujalla | roikkujilla |
| ablatiivi | roikkujalta | roikkujilta |
| allatiivi | roikkujalle | roikkujille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | roikkujana | roikkujina |
| translatiivi | roikkujaksi | roikkujiksi |
| abessiivi | roikkujatta | roikkujitta |
| instruktiivi | – | roikkujin |
| komitatiivi | – | roikkujine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | roikkuja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. se, joka roikkuu
|