roikale
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
roikale (48)
- (puhekieltä) pitkä olento
- (puhekieltä) vastenmielinen ihminen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈroi̯kɑleˣ/
- tavutus: roi‧ka‧le
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | roikale | roikaleet |
| genetiivi | roikaleen | roikaleiden roikaleitten |
| partitiivi | roikaletta | roikaleita |
| akkusatiivi | roikale; roikaleen |
roikaleet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | roikaleessa | roikaleissa |
| elatiivi | roikaleesta | roikaleista |
| illatiivi | roikaleeseen | roikaleisiin roikaleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | roikaleella | roikaleilla |
| ablatiivi | roikaleelta | roikaleilta |
| allatiivi | roikaleelle | roikaleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | roikaleena | roikaleina |
| translatiivi | roikaleeksi | roikaleiksi |
| abessiivi | roikaleetta | roikaleitta |
| instruktiivi | – | roikalein |
| komitatiivi | – | roikaleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | roikalee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
roikalet- | |