rohtuma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rohtuma (10) (monikko rohtumat)
- (lääketiede) eri tavoin ilmenevä rohtunut kohta ihossa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈroht̪umɑ/
- tavutus: roh‧tu‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rohtuma | rohtumat |
| genetiivi | rohtuman | rohtumien (rohtumain) |
| partitiivi | rohtumaa | rohtumia |
| akkusatiivi | rohtuma; rohtuman |
rohtumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rohtumassa | rohtumissa |
| elatiivi | rohtumasta | rohtumista |
| illatiivi | rohtumaan | rohtumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rohtumalla | rohtumilla |
| ablatiivi | rohtumalta | rohtumilta |
| allatiivi | rohtumalle | rohtumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rohtumana | rohtumina |
| translatiivi | rohtumaksi | rohtumiksi |
| abessiivi | rohtumatta | rohtumitta |
| instruktiivi | – | rohtumin |
| komitatiivi | – | rohtumine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rohtuma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- rohtuma Kielitoimiston sanakirjassa