riutta
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- saaren tai laguunin ympärillä olevista koralleista koostuva rengasmainen alue
- (murteellinen) rantakivikko, karikko
- (murteellinen, pohjoiset murteet) petoeläin tai -lintu[2]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈriu̯t̪ːɑ/
- tavutus: riut‧ta
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | riutta | riutat |
genetiivi | riutan | riuttojen (riuttain) |
partitiivi | riuttaa | riuttoja |
akkusatiivi | riutta; riutan |
riutat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | riutassa | riutoissa |
elatiivi | riutasta | riutoista |
illatiivi | riuttaan | riuttoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | riutalla | riutoilla |
ablatiivi | riutalta | riutoilta |
allatiivi | riutalle | riutoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | riuttana | riuttoina |
translatiivi | riutaksi | riutoiksi |
abessiivi | riutatta | riutoitta |
instruktiivi | – | riutoin |
komitatiivi | – | riuttoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | riuta- | |
vahva vartalo | riutta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[3]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
kehäriutta, koralliriutta, kuoririutta, valliriutta
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-C
- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 68. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.