risu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

risu (1)[1]

  1. pieni kuivunut oksa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi risu risut
genetiivi risun risujen
partitiivi risua risuja
akkusatiivi risu; risun risut
sisäpaikallissijat
inessiivi risussa risuissa
elatiivi risusta risuista
illatiivi risuun risuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi risulla risuilla
ablatiivi risulta risuilta
allatiivi risulle risuille
muut sijamuodot
essiivi risuna risuina
translatiivi risuksi risuiksi
abessiivi risutta risuitta
instruktiivi risuin
komitatiivi risuine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

risuaita, risukarhi, risukasa, risukimppu, risuläjä, risumaja, risuparta, risupesä, risusavotta, risuäes

Idiomit[muokkaa]

  • antaa risua – antaa selkään, kurittaa
  • saada risuja – saada moitteita, tai tuhmille lapsille annettava joululahja

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • risu Kielitoimiston sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

risu (gen risu, part risu)

  1. ryönä, törky
  2. roina
  3. ryökäle

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • risu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1