ristituli
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ristituli (24)
- eri suunnista samanaikaisesti ammuttava tulitus
- Hän oli lähellä jäädä poliisin ja rikollisten ristituleen.
- (kuvaannollisesti) eri suunnista tai lähteistä samanaikaisesti tuleva arvostelu tai kysymykset
- joutua ristituleen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrist̪iˌt̪uli/
- tavutus: ris‧ti‧tu‧li
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ristituli | ristitulet |
| genetiivi | ristitulen | ristitulien ristitulten |
| partitiivi | ristitulta | ristitulia |
| akkusatiivi | ristituli; ristitulen |
ristitulet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ristitulessa | ristitulissa |
| elatiivi | ristitulesta | ristitulista |
| illatiivi | ristituleen | ristituliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ristitulella | ristitulilla |
| ablatiivi | ristitulelta | ristitulilta |
| allatiivi | ristitulelle | ristitulille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ristitulena (ristitulna) |
ristitulina |
| translatiivi | ristituleksi | ristituliksi |
| abessiivi | ristituletta | ristitulitta |
| instruktiivi | – | ristitulin |
| komitatiivi | – | ristituline- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ristitule- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ristitul- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. samanaikainen tulitus eri suunnista
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ristituli Kielitoimiston sanakirjassa