ristituli
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ristituli (24)
- eri suunnista samanaikaisesti ammuttava tulitus
- Hän oli lähellä jäädä poliisin ja rikollisten ristituleen.
- (kuvaannollisesti) eri suunnista tai lähteistä samanaikaisesti tuleva arvostelu tai kysymykset
- joutua ristituleen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrist̪iˌt̪uli/
- tavutus: ris‧ti‧tu‧li
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ristituli | ristitulet |
genetiivi | ristitulen | ristitulien ristitulten |
partitiivi | ristitulta | ristitulia |
akkusatiivi | ristituli; ristitulen |
ristitulet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ristitulessa | ristitulissa |
elatiivi | ristitulesta | ristitulista |
illatiivi | ristituleen | ristituliin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ristitulella | ristitulilla |
ablatiivi | ristitulelta | ristitulilta |
allatiivi | ristitulelle | ristitulille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ristitulena (ristitulna) |
ristitulina |
translatiivi | ristituleksi | ristituliksi |
abessiivi | ristituletta | ristitulitta |
instruktiivi | – | ristitulin |
komitatiivi | – | ristituline- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ristitule- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ristitul- |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. samanaikainen tulitus eri suunnista
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ristituli Kielitoimiston sanakirjassa