rippi

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Rippi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rippi (5-B) (monikko ripit)

  1. (uskonto) syntien tunnustus papille, katumus ja synninpäästö kristillisissä kirkoissa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈripːi/, [ˈripːi]
  • tavutus: rip‧pi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rippi ripit
genetiivi ripin rippien
(rippein)
partitiivi rippiä rippejä
akkusatiivi rippi;
ripin
ripit
sisäpaikallissijat
inessiivi ripissä ripeissä
elatiivi ripistä ripeistä
illatiivi rippiin rippeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ripillä ripeillä
ablatiivi ripiltä ripeiltä
allatiivi ripille ripeille
muut sijamuodot
essiivi rippinä rippeinä
translatiivi ripiksi ripeiksi
abessiivi ripittä ripeittä
instruktiivi ripein
komitatiivi rippeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ripi-
vahva vartalo rippi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ripillepääsy, rippi-isä, rippijuhla, rippikehotus, rippikoulu, rippikuva, rippilapsi, rippileiri, rippipappi, rippipuhe, rippipuku, rippisaarna, rippisalaisuus, rippituoli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rippi Kielitoimiston sanakirjassa