rintavuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rintavuus (40)[1]

  1. se, että on rintava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrint̪ɑʋuːs/
  • tavutus: rin‧ta‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rintavuus rintavuudet
genetiivi rintavuuden rintavuuksien
partitiivi rintavuutta rintavuuksia
akkusatiivi rintavuus;
rintavuuden
rintavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi rintavuudessa rintavuuksissa
elatiivi rintavuudesta rintavuuksista
illatiivi rintavuuteen rintavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rintavuudella rintavuuksilla
ablatiivi rintavuudelta rintavuuksilta
allatiivi rintavuudelle rintavuuksille
muut sijamuodot
essiivi rintavuutena rintavuuksina
translatiivi rintavuudeksi rintavuuksiksi
abessiivi rintavuudetta rintavuuksitta
instruktiivi rintavuuksin
komitatiivi rintavuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan rintava vartalosta rintav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40