rinnastuskonjunktio

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rinnastuskonjunktio (3)

  1. (kielitiede) konjunktioiden alalaji, johon kuuluvat sellaiset konjunktiot, jotka muodostavat adversatiivisia, eksplanatiivisia, disjunktiivisia, konklusiivisia tai kopulatiivisia rinnastuksia keskenään samanarvoisten lauseiden tai lauseen jäsenten välillä.
    Suomen kielen rinnastuskonjunktioita ovat ja, sekä, -kä, sekä-että, eli, tai, jokotai, vai, mutta, vaan ja sillä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rinnastuskonjunktio rinnastuskonjunktiot
genetiivi rinnastuskonjunktion rinnastuskonjunktioiden
rinnastuskonjunktioitten
partitiivi rinnastuskonjunktiota rinnastuskonjunktioita
akkusatiivi rinnastuskonjunktio;
rinnastuskonjunktion
rinnastuskonjunktiot
sisäpaikallissijat
inessiivi rinnastuskonjunktiossa rinnastuskonjunktioissa
elatiivi rinnastuskonjunktiosta rinnastuskonjunktioista
illatiivi rinnastuskonjunktioon rinnastuskonjunktioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rinnastuskonjunktiolla rinnastuskonjunktioilla
ablatiivi rinnastuskonjunktiolta rinnastuskonjunktioilta
allatiivi rinnastuskonjunktiolle rinnastuskonjunktioille
muut sijamuodot
essiivi rinnastuskonjunktiona rinnastuskonjunktioina
translatiivi rinnastuskonjunktioksi rinnastuskonjunktioiksi
abessiivi rinnastuskonjunktiotta rinnastuskonjunktioitta
instruktiivi rinnastuskonjunktioin
komitatiivi rinnastuskonjunktioine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista rinnastus ja konjunktio

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]